Vapun kunniaksi päätimme aloittaa tämän vuoden kisakauden agilitaamalla. Kisakavereina meillä oli matkassa Tuula ja Hermanni sheltti.
Radat olivat mukavia, vaikka nollia ei tällä kertaa tullutkaan. Gialla oli mukavasti vauhtia, kontaktit ja kepit toimivat hyvin. :) Hienot nollaradat kariutuivat kuitenkin ohjausvirheeseen sekä liian aikaiseen riemuun ensimmäisestä nollasta...
Espanjanvesikoirat olivat kisoissa hyvin edustettuina. Medi kolmosissa kisasivat Aida (Aljaima de Almudeyne) ja Kaisi sekä Dino (Zorrazo Juan Grande) ja Jade. Kisakatsomossa Caraydan porukkaa kannusti Kaisin kasvatti, jonka nimeä en enää muista... Nuori herra oli oikein energinen, komea, reipas ja avoin! Loistava agilitykoiran alku siis ;) Maxi kakkosissa perronarttu Manta (Zorrazo Juana La Loca) piti meininkiä yllä.
Ensimmäisen radan löydät alla olevasta linkistä: http://s156.photobucket.com/albums/t27/romijagia/?action=view&current=pmkykkos.jpg
Alku rata meni hyvin. Jätin Gian ensimmäisen esteen taakse ja kutsuin. Muuri meni reilulla loikalla yli ja haltuun otto ulkokautta sujui ongelmitta. Kontakti otettiin nätisti, joskin siinä istuskeltiin ehkä turhan pitkä aika. 9. hypylle asti vauhdilla, puolivalssi ennen putkea ja putkeen lähetys. Putki imi koiraa hyvin. Aloitti kepit hyvin kun näytin ja pujotteli normaalilla vauhdilla. Rengas-putki-hyppy-hyppy vauhdikkaasti ja hyvin. Tein takaleikkauksen keinulla ja käsky jäi hieman heikoksi, joten tuli melkein lentokeinu. Häkellyin siitä itse ja siinä välissä Gia kerkesi vauhdilla mennä seuraavalle hypylle. Kurvi meni todella pitkäks. Sain vielä vedettyä välistä, mut en oikassu tarpeeksi. Ei hypännyt seuraavaa hyppyä vaan karkasi putkeen. Ja hylky! Loppu rata menikin sitten taas mallikkaasti. Eli ihan omaan ohjausvirheeseen kaatui koko homma.

Toinen rata:
http://s156.photobucket.com/albums/t27/romijagia/?action=view&current=pmkkakkos.jpg
Tällä radalla ei ollut vauhtia yhtä paljon kuin edellisellä. Vaikuttiko kevään ensimmäiset hellepäivät vai joku muu? Rata oli sujuva. Alku meni hyvin. 5.-7. hypyt mentiin näppärästi. Kontaktilla istutin taas liian pitkään. Putki imi jälleen hyvin. Edellisen radan "melkein lentokeinust viisastuneina tällä radalla keinu otettiin tarkasti. Keinulla meni liikaa aikaa. Seuraavat hypyt sujuivat hyvin valssiohjauksilla. Kaaret olivat pienet ja sujuvat. A:n kontakti hienosti ja sitten ei ollut enää kuin loppusuora! Erehdyin iloitsemaan viimeisellä esteellä liian aikaisin... Huusin Jes! ja samalla tippui viimeinen rima. Nolla oli tarjolla, mutta itse menin sen sössimään... Kyllä kismitti!

Tämän päivän radoissa oli paljon hyvää. Oli mukava huomata, että kepit ja ohjaus toimii nyt hyvin. Koirassa on ihan mukavasti vauhtia. Kontaktit ovat nyt varmat, mutta hieman hitaat eli niitä pitää saada nopeammiksi!

Seuraavan kerran agiliidetään Santalahden Suhinoissa!